Tehokasta arkitreeniä

No nyt ollaan ahkeroitu aivan hurjasti. 11 joulukuuta käytiin Kuokkalassa ja koirapuistossa. Koirapuistossa ei onneksi ollut ketään, koska Jodaa ei oltais viitsitty sinne viedä silloin. Se kun ei oikein mielellään mene ellei ole tuttuja koiria. Koirat eivät pitkään jaksaneet hillua, joten lähdettiin pienelle lenkille johonkin siihen kerrostaloalueelle. Jännitysaste oli taas vähintään 4/5 ja koirat väsähtivät suhteellisen nopeasti. Jos jotain jäi mieleen, niin Kuokkalassa oli ihan perkeleesti oravia! Kun on kaksi oravahullua koiraa, joista toisella on järkyttävä riistavietti, niin kyllähän siinä toivoo että olis yksi ylimääräinen käsi. 😀 Autoon meno ja siellä pysyminen oli Jodalle lähtiessä todella helppoa, koska se sai onnistuneen lenkin palkaksi vinkupallon. Joda kantoi pallon onnellisena autoon ja mussutti sitä siellä vaikka kuinka pitkään.

Maanantaina 17.12 iltasella käytiin agilityhallilla Karan kanssa kahdelleen. Ohjattuja treenejä ei enää ollut kun jakso oli vaihtumassa ja ajattelin että Joda saa lomailla ja Kara pistetään hommiin. Matka hallille sujui tosi kivasti, Kara ei piipittänyt ollenkaan ja muutenkin oli yllättävän rennosti autossa. Ollaanhan me toki paljon autoiltu ja namitettu sitä autoon jne, mutta Jodan kanssa yleensä. Yksinään Kara on ollut autossa aiemmin aika stressaantunutkin ja myös huonovointinen. Halliin Kara meni iloisena, lähes vetäen. Siellä oli kauimmaisella kentällä vain yksi koirakko treenaamassa. Luultavasti oli hyvä, ettei halli ollut täynnä ihmisiä ja koiria näin ensimmäisellä kerralla kun Kartsu oli siellä ilman Jodan tukea.

Kokeilin ihan alkuun vaan viskellä nameja ja leikkiä Karan kanssa. Läheskään aina jännittävissä tilanteissa Kara ei ole pystynyt leikkimään ollenkaan. Jos sitä jännittää todella paljon, se ei edes syö. Nyt se oli vähän ihmeissään mutta innoissaan lähti kuitenkin juoksemaan rallia ja lelunkin perään. Työvoitto!

Uskaltauduin kokeilemaan A-estettäkin, kun Naatsunen oli niin hyvällä fiiliksellä. Sieltä K tuli  muutaman kerran kesken kaiken alas. Mutta kolmas tai neljäs kerta onnistui! Ei tehty sitä enää sen jälkeen. Periaatteessa pitäisi helpottaa tai palata taaksepäin jos koira teke virheen pari kertaa, mutta tiesin että Kartsu osaa esteen. Sille tilanne oli muuten todella haastava ja lopulta se sai esteen suorittamisesta superpalkan ja sen itsevarmuus koheni silmissä! Siksi sen tekeminen oli tärkeää. Katsotaan ensi kerralla Jodan mukana ollessa, että meneekö se ykösellä vai tarvitseeko tehdä asialle jotain. Kentällä oli valmiina hyppyesteitä joiden korkeus oli 20cm, eli oikein sopiva meille. Hyppyytin Kartsulla muutaman ja palkkailin ihan vaan jo kontaktin ottamisesta. Innostin koiraa, koitettiin leikkiä ja juosta yhdessä, tehdä vähän helppoja istu/maahan juttuja ym. Aika pian näin Karasta, että alkaa vähän väsyttää ja ihmetyttää. Se aina alkaa pälyilemään ympäriinsä, ja näyttää vähän surkealta. Päätin antaa sille herkullista märkäruokaa ja lähteä ennen kuin, K alkaa piipittämään tai pälyilemään yhtään.

Myös ulkona oli kaikenlaista jännää. Käytiin pissilenkillä hallin läheisyydessä ja ehkä kuumottavin asia Karan mielestä oli keskellä tietä paikallaan seissyt ihminen. Päästiin ohi kuitenkin tosi läheltä ja namin kanssa sekä kontaktissa! Jes. Kartsu oli jo aivan puhki autoon mennessään ja kotimatka sujui rauhallisesti. Kotipihassa olikin sitten pikkuyllärinä kaikki naapurin koirat! Kartsu niin halusi leikkiä ekan kanssa, mutta sitten alkoi jo jännittää kun kolme tungettelevaa koiraa nuuskutti ihan innoissaan ja pomppi K:n ympärillä. Mutta hyvin selvittiin niistäkin 🙂

Huippu reissu kokonaisuudessan. Autossa ei ääntäkään eikä mekkiäkään pahoinvoinnista!

Seppälän cittarilla

Jännää.

Keskiviikkona käytiin koirien kanssa Seppälän cittarin pihalla. Ajettiin autolla siihen ja koirat saivat heti hyvää treeniä kun avattiin takaluukku ja viereisiin autoihin meni tai niistä tuli ihmisiä. Oltiin 11 aikoihin liikkeellä, eli sopivasti vilkasta. Meidän takakonttitreeni on tuottanut jo tulosta. Kara älyää (tai malttaa) itse käydä makaamaan, koska se on tajunnut, että ulos ei pääse ennen kuin rauhoittuu ja käy makuulle. Se pysyy itseasiassa paremmin kun Joda. Käytiin ihan vaan lenkki isomman tien vieressä ja parkkiksella Karalla oli sikakivaa lumikasassa. Siihen oli tehty ihan pieni ja säälittävän kasa, mutta K silti leikki ja hyppi siinä ihan onnellisena. Hän on kovin helposti viihdytettävissä.

Mentiin läheistä tietä pitkin pikkulenkki ja ihmisiä tuli vastaan, mikä on aina hyvä tilaisuus palkata koiria. Nykyään muiden ohittaminen lenkillä onnistuu usein jo niin, ettei koirat ota edes askeleita vastaantulevien ihmisten suuntaan. Toki Jodan kanssa koirat kierretään vielä kaukaa. Karakin yleensä ohitettaessa katsoo minua, mikä on ihan mahtavaa edistystä. Tultiin toisesta citymarketin päädystä takaisin, ja kokeiltiin jos me saataisiin koirat siihen kaupan tuulikaappiin tai liukuovista kokonaan sisälle. Kara meni korvat lytyssä mutta kuitenkin reippaasti, säntäilemättä sisälle. Joda taas tuttuun tyyliinsä sillä meiningillä, että ”jee pääsenkö minäkin kauppaan!!?!?”. Oli hienoa että Kara uskalsi niin hyvin tulla sisälle ovista. Reissun paras hetki oli kuitenkin se, kun Kara suostui syömään namia ja kuivatun broilerinpalan siinä sisällä! Se ei koskaan aiemmin ole pystynyt syömään missään kauppakeskuksen aulassa tai vastaavassa, vaikka ei todellakaan olla käyty sen tyyppisessä paikassa kun ihan pari kertaa. Ihanaa kun tulee pieniä edistysaskeleita.

Seuraava haaste onkin sitten joulun reissu Kuopioon. 🙂

Naatsun paikallolonäyte 😀

Random shoppailulöydöt

”Joulukoristealesta”. Aika kivoja!

 

Todellinen kirppislöytö. Oon haaaveillut Vikingin pitkävartistista mettästyskengistä vaikka kuinka pitkään ja nyt löyty vähän käytetyt, erittäin hyväkuntoiset kirpparilta kolmella kympillä!

 

Jodan ”senioritarkastus” :)

Tänään oli Jodalla aika Huiskuhäntään Vaajakoskelle. Ajateltiin, että kun toinen on käynyt viimeksi melkein kolme vuotta sitten eläinlääkärissä, niin voisihan tuo olla hyvä tarkastaa että kaikki on ok. Lisäksi olimme huomanneet Jodan oikeassa kyljessä pienen patin, joka tuntuu parhaiten kun se venyttelee. Kesällä Jodan turkki oli tosi huonossa kunnossa ja on sitä vähän edelleen. Turkki on kiilloton, nuhjuinen ja kesällä se oli erittäin tuppoinen ja haisi todella pahalle. Elokuussa ei päästetty enää Jodaa uimaan, vaan kahlaamaan korkeintaan. Tuntui että uiminen vain pahensi turkkia. Sinkkiä ollaan syötetty ja lohiöljyä myös kuureina kesällä ja nyt. Lisäksi Jodalla on ajoittain ollut takapää hiukan jäykkä. Meillä kävi pari kertaa koirahierojaopiskelija tuossa loppukesästä, ja hän sanoi että on vähän takareidet ja kyljet jumissa. Ollaan suunniteltu kyllä hieroja-aikaa, mutta se on vähän kesken.

Pätevät 🙂

Otettiin tietysti Kara mukaan, koska viimeksi se oli vähän paniikissa eläinlääkärissä (samaisessa paikassa), sillä uudet paikat sitä jännittävät. Viime kerralla se ei syönyt namia toimenpidehuoneessa ollenkaan ja aulassakin kelpasi vain pedigreen lihapalat kastikkeessa tjsp. Tänään meni ihan eri meiningillä, sillä Kara söi koko ajan. Se söi myös huonompia nameja. Lisäksi se malttoi käydä makaamaan lattialle ja laittaa kuononkin maahan. Parissa välissä K vähän piipitteli, mutta sitten loppua kohden äänensävy oli selvästi tylsistynyt eikä enää niinkään ahdistunut. Olen edelleen erittäin tyytyväinen Kartsun reippauteen 🙂

Nooh, Jodan patti oli suurella varmuudella rasvapatti, kuten ajateltiinkin. Kuulemma paikkakin on tyypillinen ja patin tuntuma. Seurata toki pitää, ettei se kasva hurjasti. Turkki oli kiilloton eläinlääkärinkin mielestä, ja puhuttiin vähän ruokinnasta, joka meillä ilmeisesti pitäisi olla kunnossa. Hivenaineanalyysejä kyllä tehdään nykyään, mutta se on sitten tosi kallista puuhaa.. Ei lähdetty siihen vielä. Hän sanoi myös, että Jodan rodut huomioon ottaen niin ihan jo se että se on sisäkoirana, voi olla yksi syy ihon kuivuuteen. Jodan pesua pitää välttää, mutta jos se on pakko pestä, niin parempi olisi käyttää koirille soveltuvaa pesuainetta (nimi on ylhäällä, muttei muistissa). Onneksi Joda tarvitsee pestä korkeintaan kerran vuodessa. Hammaskiveä oli pikkuisen kulmureissa, mutta ei kuulemma vielä tarvitse tulla putsaukseen.

Ihan rauhassa jo odoteltiin.

Tunnustelun ja näytteenoton aikana Jodalla oli kuonokoppa. Se oli Jodan mielestä vähän inhottavaa, kun ei edes kirsua yltänyt nuolemaan 😀 Mutta hyvin Joda kuitenkin sieti sitä ja myös näytteenotto sujui riehumatta. Eläinlääkäri vähän ajeli jalasta karvojakin, jotta näkee paremmin tuikkasta neulan.

Päädyttiin myös ottamaan verikoe, josta katsotaan kilpirauhas-, maksa- ja munuaisarvot, vaikka se kustansikin melkein satasen jo yksinään. Kokeista näkyi että kaikki arvot ovat täysin normaalit. Ja mitä jumeihin tulee, niin lonkankoukistajat kuulemma olivat hiukan arat. Varmasti siellä hierojallakin olisi ihan hyvä käydä. Hoito-ohjeeksi annettiin paljon vapaana juoksemista. 😀

Ei näistä mitään ymmärrä, mutta onpahan tallessa 🙂

Koko reissuun meni parisen sataa, mutta sen kun jakaa kolmelle vuodelle, niin eipä tuo ole kulu eikä mikään. Onneksi on ollut tuuria, että Joda on sentään terve sekarotuinen. Siitä kun ei ole mitään varmuutta, koska vanhempiakaan ei ole terveystutkitutettu (eikä edes varsinaisesti valittu :D) millään tapaa. Seuraava reissu onkin sitten helmikuussa, jolloin uusitaan rokotukset.

Mentiin vielä kirpparille eläinlääkärin jälkeen ja tehtiin hauskoja löytöjä. Puisia ruokailuvälineitä, porontaljan palanen, pullonavaaja ja lääkemortteli. Ostin toissapäivänä pari uutta Jw hole-ee palloa, niitä ihan pieniä. Punottiin narut tänään poikakaverin kanssa niihin ja laitettiin vinkut sisälle. Sen verran pikkusia nuo pallot, että koirat varmaan tukehtuisivat niihin ilman narua. Mutta minkäs teet, kun jostain syystä Joda rakastaa kaikkia pieniä palloja.

Joko mä saan leikkii?

Kaupunkireissu ja parkkihalliin tutustuminen

Lähdettiin tuossa itsenäisyyspäivänä kokeilemaan, että mitä meidän koirat sanoo Jyväskylän keskustasta. Mukaan pakattiin tolkuton määrä hyviä herkkuja ja sovittiin kaverikoiraporukan kanssa tapaamispaikaksi hieman syrjäisempi, Hannikaisenkadun parkkis. Perillä kun oltiin niin suunnattiin kirkkopuistoon. Paljon oli monenlaista liikennettä ja nameja kului urakalla. Kirkkopuistossa oleiltiin hetki ihan paikallaan ja sitten taas liikuttiin vähän, vastaan tuli ihmisiä ja pyöräilijöitä sekä muutama koira. Jodakin oli sen verran jännässä tilanteessa ja ison koiralauman kanssa, että se ei selvinnyt rähjäämättä ohituksista. Sillä ol ivarmasti stressitaso melko korkealla, kuten myös Karalla. Mutta ei ole muuta vaihtoehtoa kuin alkaa totutella hiljaksiin uusiin paikkoihin ja vilkkaisiin varsinkin.

Kara suostui syömään nameja lähes koko keskusta lenkin ajan. Suunnattiin kauppakadulle ja ”kompassille”, jonka jälkeen alas kohti parkkipaikkaa ja väljemmille vesille. Ihan keskustassa ihmiset kiinnittivät kyllä heti huomiota viiden koiran laumaan, mikä meillä oli mukana. Joku laitapuolen kulkijakin tuli hetkeksi meidän lähelle ja tuijotti Karaa. Se oli hyvä, sillä pääsi palkkaamaan ”jännästä sedästä”. Hetken Kartsua tuijotettuaan mies jatkoikin jo matkaansa. Joku kyseli että onko täällä joku koiranäyttely vai. Hieman kyllä huvitti, kun ei meidän seurueessa ollut kuin yksi rotukoira 😀

Ihan keskustassa Karaa jo jännitti niin paljon, ettei namit maistuneet. Jodakin aika kauan vain katseli ympärille ja ei ollut kuulolla sitten yhtään. Nameja se nyt syö aina. Jodan kanssa olen kerran käynyt keskustassa kahdestaan, ja silloin meni tosi hyvin! Käveltiin ihan koko kauppakatu ja ei mitään ongelmia. Tällä reissulla nähtiin hyvin se , mitä jatkossa kannattaa tehdä. Täytyy ensin käydä kahdelleen tai jopa yksitellen keskustassa, tai sen liepeillä. Vähän koiran fiilistä kuunnellen, että minkä verran stressiä ne kestävät. Siitä on sitten hyvä lähteä rakentamaan.

Sepän parkkihallissa

Parkkkihallissa oli ihan kivaa 🙂 kuvia ei kyllä kerennyt napsimaan.

Sunnuntai-iltana piti käydä hirveällä kiireellä viemässä pari lahjaa Joulupuu keräykseen. Päätettiin ottaa samalla koirat autoon, ja käydä niiden kanssa tutustumassa kauppakeskusympäristöön. Ajettiin ulkoparkkiin ja vietiin lahjat, jonka jälkeen otettiin koirat pihalle. Kara oli ihan ok, joten käveltiin kohti parkkihallia ja liukuovia. Ihme kyllä se meni ovista ihan reippaasti, mutta ei kuitenkaan ryntäämällä. Alkuunhan Kara jännitti kaikkia ovia niin, että kun se oli auki se suorastaan syöksyi ovesta! Treenistä on ollut hyötyä. Tottakai sitä jännitti parkkihallissa, mutta ei liikaa. Kara söi ihan perusnamejakin. Noh, eipä kauaa keretty olla siinä kun huomasin että nyt taitaa olla jännäkakkahetki. Reippaasti ulos etsimään sopivaa kakkapaikkaa ja eihän siinä kauaa taas tarvinnut odotella..

Ja eikun kakkakoiran kanssa uudelleen halliin. Käveltiin kohti tuulikaappipömpeliä, josta lähtee liukuportaat kauppakeskukseen. Päätettiin yrittää pömpelin läpi, takaisin parkkihallin puolelle. Se oli todella jännää Karan mielestä, niin jännää ettei enää tuulikaapissa namit maistuneet. Käveltiin hirveästi koiria kehuen, reippaasti vain läpi. Parkkihallin puolella Kara taas söi. Olin todella yllättynyt siitä, että se söi ihan perusnameja parkkihallissa. Se ei ole ikinä käynyt (tietääkseni) missään parkkihallissa. Jodan seura varmasti auttaa vähentämään jännitystä. Jodahan oli ihan perus oma itsensä, kiinnostunut ja innoissaan veti ovia kohti, että josko pääsisi sisälle johonkin kivaan paikkaan 😀 Sen kanssa olen kerran käynyt kauppakeskus Sepässä ihan sisällä kävelemässä ja harjoittelemassa. Se oli aika lunkisti siellä, katseli ihmisiä ja vähän heilutteli häntäänsä niille sillä kertaa.

Tuulikaapista päästyämme todettiin, että hyvä treeni ja lähdettiin kävelemään kohti ulko-ovia. Näitä kun muistaa tehdä tarpeeksi usein, niin hyvä! Oli kyllä koirat kotosalla hetken aika rauhassa, sen verran aivoja kuormittavaa touhua tuollainen. Koitetaan tällä viikolla tehdä toinen samanlainen reissu.

 

Jakson vikat ohjatut treenit!

Tällä viikolla Jodalle oli paljon häiriötä, sillä kaverini ja hänen poikakaverinsa tulivat pitämään Karaa halliin siksi aikaa kun treenattiin. Yllättävän hyvin meni siihen nähden ja harjoiteltiin tosi vaikeita hyppyjä taas. Esteet olivat täysin linjassa vierekkäin toisiinsa nähden, eli koira piti vetää välistä seuraavalle. Alkukankeuden jälkeen Joda olisi jo osannut, mutta ohjaajapa ei. Yllättävän hyvin Kartsu myös jaksoi hallissa olla vaikka ei ymmärtänyt, miksi Joda sai tehdä mutta hän joutui olemaan hihnassa eikä päässyt juoksemaan rinkiä.. K joutui tyytymään odotteluun, mutta Joda kävi sitä onneksi välillä morjenstamassa.

Kumpikin koira söi niin törkeän määrän herkkuja, että eivät taida saada ruokaa seuraavana päivänäkään 😀 no joo. Jodan kanssa tehtiin myös pussi onnistuneesti, kerran jouduttiin nostamaan pussin päätä että se näkee minne on tulossa. Sen jälkeen se sujahtelikin sinne että heilahti! Pussi vain on jäänyt vähän vähemmälle meidän reeneissä. Keinuakin kokeiltiin mennä Jodan kanssa, avustetusti. Se kuitenkin vähän säikähti sitä kun se rämähti alas, vaikka koitettiin kävelyttää sitä tosi varoen. Vasta myöhemmin tajusin, että sitä olisi ehkä voinut laskea, kun kaverikin tästä mainitsi.. Jotkut keinut ovat ainakin olleet laskettavissa alemmas, jotta se ei olisi niin korkealla kiikkumista koiralle. Kokeillaan seuraavalla kerralla kun hallille pääsen.

Jodalle A-este ei ole ikinä tuottanut ongelmia, puomilta se aikoinaan tippui kyljelleen. Opetettiin puomia sille silloin ja käveltiin molemmin puolin vieressä namittamassa koiraa. Joda sitten hätääntyi ja putosi maahan. Olihan se aikamoinen tymäys, mutta Joda uskaltautui nopeasti uudelleen puomille. Pari vuotta sitten alkeiskurssilla testailtiin keinua niin, että koira sai tassuilla rämäyttää sitä toista päätä. No se toimi kaikkien muiden paitsi Jodan kanssa. Se on niin herkkis tassuistaan, ettei se tehnytkään niin kuin muut että molemmat tassut yhtäaikaa keinun päähän ja tömps. Joda onnistui laittamaan toisen alle ja toisen päälle ja sen jälkeen ei koko keinu kiinnostanut. Eikä olal sitä yritettykään tehdä, sillä on paljon muutakin hiottavaa vielä. Kepit pitäisi opetella, niitä ei onneksi jännitetä. Sitten pääsisi jo pikkuisen kisaamaankin 🙂

Uskon kyllä, ettei Jodalle jää mitään pysyvää jännitystä keinuun, mutta varmasti se vaatii töitä ja avustajia. Katsotaan mitä tästä nyt tulee. Varovasti ja pakottamatta namia naamaan. En usko että siitä tulee ylitsepääsemätöntä ongelmaa kunhan vain edetään rauhassa!